Kokemuksia hirsitaloasumisesta

2021-06-14T16:28:21+00:00 08.2.2021|0 Comments

| Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Honka.fi kanssa. |

Reilu vuosi on kulunut siitä, kun muutimme tänne. Täytyy sanoa, että vuosi vierähti yllättävän nopeasti!

Olen ollut todella tyytyväinen siihen, että päädyimme hirsitaloon. Täällä on hyvä akustiikka ja lämmin tunnelma. Vieraat ovat sanoneet, että täällä on ihana tuoksu ja ovat myös nukkuneet hyvin meillä yökyläillessään. Kenties hyvän sisäilman ansiosta. 😉 Itse on vaikea huomata eroa, sillä täällä viettää suurimman osan ajastaan. Ei sillä, kyllä täällä isäntäväkeäkin hyvin nukuttaa.

Hirren pinta tuo kotoisan ja lämpimän tunnelman. Minulle ehdottomasti tärkein ominaisuus kodissa on se, että se tuntuu kodikkaalta ja omalta. Ja siltä täällä on tuntunutkin – tämä on tehty juuri meille, meidän toiveet ja maku huomioiden. Ja kun tämä on pakerrettu pitkälti omin pikku kätösin, on pelissä aika paljon rakkauttakin. Tähän on käytetty niin paljon aikaa, vaivaa (ja toki myös rahaa), mutta kyllä se on kaiken sen arvoista. Koen oloni aika etuoikeutetuksi, että saan herätä täältä joka aamu.

Puu on ehdottomasti myös yksi lempimateriaaleistani. Leveä hirsiseinä on jylhän ja arvokkaan näköinen, mutta samalla kodikas ja moneen tyyliin taipuva. Siinä sen suosio varmasti piileekin.

Käytimme myös useammassa väliseinässä hirsipaneelia, jotta saimme maksimoitua hirren tunnun. Erityisen paljon pidän olohuoneen isosta hirsipaneloidusta seinästä, joka jatkaa ehyttä linjaa ulkoseinän kanssa.

Kaikki hirsipinnat ovat käsiteltyjä, niistä voit lukea tarkemmin täältä >> Hirsiseinät kuultovalkoiseksi.

Myös tummanvihreäksi maalattu seinä ”aulassa” ihastuttaa edelleen – hirsiseinä näyttää todella hyvältä myös peittävän maalin alla.

Seinien sävyistä voit lukea täältä >> Murretun mausteisia sävyjä.

Jotta kaikki ei kuulosta liian täydellisestä, sanottakoon, että rakennusprojekti kokonaisuudessaan oli todella mittava ja raskas projekti ja ehkä vasta hiljattain ymmärsin, kuinka kauan ”toipuessa” meni. Raskas projekti fyysisesti, mutta myös henkisesti. Olen useamman kerran lenkiltä tultaessa sanonut miehelleni, että miten ihmeessä olen pystynyt maalaamaan tämän koko talon ulkoa melkein kokonaan yksin. Pakon edessä sitä näköjään pystyy melkein mihin tahansa. 😀 Jälkikäteen ajateltuna rakennusaika on tainnut mennä aika sumussa ja väsyneenä.

Koko projekti ei ole suinkaan vielä valmis. Autotallissa on seinien levytys kesken, piha on kokonaan tekemättä sekä saunarakennus on pohjia lukuunottamatta vasta ajatuksen tasolla. Mittava projekti, jonka valmistumista odottaa aika malttamattomana. Toisaalta, kärsivällisyys on kasvanut tämän aikana. Joskus toki myös epätoivo iskee sen suhteen, mahdetaanko saada tämä hartiavoimin joskus valmiiksi asti. Mutta, askel kerrallaan. Täällä on hyvä olla ja asua, keskeneräisyydestä huolimatta. <3

Terkuin, Jenni

Leave A Comment