Kyyneleet valuivat noroina poskillani kun suljimme tänään kotimme oven viimeistä kertaa. Tämä oli meille niin rakas, ihana ja hyvä koti. Paljon iloa, onnen hetkiä ja toteutuneita haaveita kätkeytyi noiden seinien sisään.

Kollaaseja olisi voinut tehdä lukuisia, niin paljon muistui mieleen muistoja ja hetkiä vuosien takaa. Remppa-aikana meni kilotolkulla irttareita, mitenhän mulle käy raksa-aikana.. Se tunne kun remontti valmistui, kiirettömät ensihetket aamupalapöydässä tai iltapäiväkahvit uudella terassilla. Tupaantuliaiset, kihlajaiset ja lukemattomat muut kekkerit ystävien kanssa. Maxi tuli taloon ja jännityksellä odotimme, miten Nipsu ottaa hänet vastaan. Kaikki on mennyt tähän päivään asti veljeksillä niin hienosti, ovat varsinainen parivaljakko. Kaikki häihin liittyvä, hääpäivän aamuvalmisteluista lähtien liittyvät niin vahvasti tähän kotiin. Olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen täällä saanut kokea.

Aikansa kutakin, nyt on aika mennä eteenpäin. Onneksi ne kaiken tärkeimmät saa mukaansa ja myös muistot säilyvät ikuisesti.Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Käsi kädessä, niinkuin tässä kuvassa, olemme valmiita uuteen seikkailuun. <3

Terkuin, Jenni